Waterchild
Nimi: Waterchild "Nala"
Rotu: zweibrücker Skp: tamma Väri & säkä: liinakko sabino, 164cm Syntynyt: 16.10.2011 Ikä, ikääntyminen: 5v, satunnainen |
Rekisterissä numerolla VH00-000-0000
Kasvattaja: L. Witzel, Saksa Omistaja: Elisa VRL-06066 Koulutettu tasolle: vaativa A, 130cm Nala kilpailee esteillä ja koulussa |
Meriitit ja muut saavutukset:
1. arvonimi myönnetty 0.0.2013 2. arvonimi myönnetty 0.0.2013 Jalostuskäytössä: kyllä Jälkeläisiä: 0kpl |
Waterchild, tuttujen kesken Nala, on säpsyistä ja ikiliikkuvista upeista kilpapuoliverisistä täysin poikkeava tapaus - eihän se edes puoliverirotuja edusta. Hoitaessa tamma on helppo, kiltti ja utelias. Sen kanssa ei tarvita kovia otteita, vaikka välillä harjapakin sisältö saattaakin repiä sen huomion harjaajastaan pois. Tamman saa kuitenkin takaisin aloilleen, tuijottelemaan karsinan kaltereita ja hamuilemaan purujen seasta löytyviä heinänkorsia pienellä muistutuksella. Ankaraa äänensävyä tai läimäytyksiä ei vaadita, tai edes sallita, tamma kun tosiaan on hoitotoimenpiteissä äärimmäisen kiltti otus ja ottaisi varmasti pahemman kerran nokkiinsa, jos joku tulisi ja alkaisi sitä vihamielisenä harjailemaan. Taluttaessakin Nala kulkee nätisti vierellä tai perässä, kuin nöyrä koira omistajaansa seuraten.
Ratsuna se on omalla turbomoottorilla upein liikkein kulkeva zweibrücker. Ehdottoman osaava tamma, joka toimii hienosti osaavissa käsissä. Esteratsastus on Nalasta tosi kivaa ja hauskaa, eikä varmaan ole vaikea arvata kuumuuko nelijalka esteillä. Jo esteille verrytellessä on se aivan menossa, ja vaatiikin siis paljon tekemistä ja työskentelyä ennen hyppyjä, jottei riistäydy tosipaikan tullen täysin käsistä. Kouluratsastuksessakin Nalalta löytyy sen verran voimaa ja menevyyttä, ettei se sovi aivan aloittelijoille. Maastoon lähdettäessä se on kuitenkin aivan eri hevonen kuin kentällä. Se nauttii maisemista ja pystyy rentoutumaan, mutta kulkee silti omaa varmaa vauhtiaan. Hieman moottoriajoneuvoja ja puskia kyttäävä Nala on kaikesta huolimatta ehdottoman hauskaa seuraa maastoon.
"Vierailla paikoilla, kilpailutilanteissa tammasta tulee tappajahevonen. Se puree kaikkea mikä liikkuu ja potkaisee varmasti, jos sen takaa kulkee alle kymmenen metrin säteellä." - tai ehkä ei kuitenkaan. Kilpailupaikalla on Nala oma hyväkäytöksinen itsensä. Verryttelyissä se hieman jännittää, onhan ympärillä paljon vieraita hevosia ja siksi sen häntään toisinaan kiinnitetäänkin punainen nauha, vaikkei se ketään potkikaan - tämä vain siksi, että se saa ratsastajansa kanssa rauhallisen ja toimivan verkan ilman kohtauksia. Kanssaratsastajat kyllä usein hieman hermoilevat punaista väriä, ja pysyvätkin suurimmaksi osaksi kauempana. Radan aikana tamma panostaa suoritukseensa 120%, ja kuuntelee ratsastajaansa tarkemmin, vaikka esteillä onkin hiukan hätähousu kuten kotonakin. Kouluratojen suorittaminen ei tuota tammalle minkäänlaisia ongelmia, vaan se etenee kevyesti menevin askelin, kuunnellen tarkasti ratsastajaansa ja suorittaen jokaisen kiemuran ja kaarroksen kauniisti.
Kengittäjältä on löydyttävä ehdottoman luja tahto, voima, ja tahdonvoima, sillä Nalaa ei millään jaksaisi kiinnostaa uusien kiiltävien kenkien kavioihin hakkaaminen. Mieluiten se olisi jossain aivan muualla, ja yleensä koittaakin pyristellä pakoon tätä "hirveää" tilannetta, vaikka ei tamma suinkaan kengittäjää pelkää. Sen mielenkiinto ei vain yksinkertaisesti riitä, kun se paljon mieluummin olisi esimerkiksi riehumassa tarhassa. Mutta taas sitten eläinlääkärin saapuessa talliin ja aloittaessa toimenpiteensä, saa hän täydellisen työrauhan. Tammalta kun löytyy silloin jollain ihmeen tavalla pitkää hermoa ja jaksamusta seistä nätisti paikallaan, aivan kuten harjatessakin.
© Katja
Ratsuna se on omalla turbomoottorilla upein liikkein kulkeva zweibrücker. Ehdottoman osaava tamma, joka toimii hienosti osaavissa käsissä. Esteratsastus on Nalasta tosi kivaa ja hauskaa, eikä varmaan ole vaikea arvata kuumuuko nelijalka esteillä. Jo esteille verrytellessä on se aivan menossa, ja vaatiikin siis paljon tekemistä ja työskentelyä ennen hyppyjä, jottei riistäydy tosipaikan tullen täysin käsistä. Kouluratsastuksessakin Nalalta löytyy sen verran voimaa ja menevyyttä, ettei se sovi aivan aloittelijoille. Maastoon lähdettäessä se on kuitenkin aivan eri hevonen kuin kentällä. Se nauttii maisemista ja pystyy rentoutumaan, mutta kulkee silti omaa varmaa vauhtiaan. Hieman moottoriajoneuvoja ja puskia kyttäävä Nala on kaikesta huolimatta ehdottoman hauskaa seuraa maastoon.
"Vierailla paikoilla, kilpailutilanteissa tammasta tulee tappajahevonen. Se puree kaikkea mikä liikkuu ja potkaisee varmasti, jos sen takaa kulkee alle kymmenen metrin säteellä." - tai ehkä ei kuitenkaan. Kilpailupaikalla on Nala oma hyväkäytöksinen itsensä. Verryttelyissä se hieman jännittää, onhan ympärillä paljon vieraita hevosia ja siksi sen häntään toisinaan kiinnitetäänkin punainen nauha, vaikkei se ketään potkikaan - tämä vain siksi, että se saa ratsastajansa kanssa rauhallisen ja toimivan verkan ilman kohtauksia. Kanssaratsastajat kyllä usein hieman hermoilevat punaista väriä, ja pysyvätkin suurimmaksi osaksi kauempana. Radan aikana tamma panostaa suoritukseensa 120%, ja kuuntelee ratsastajaansa tarkemmin, vaikka esteillä onkin hiukan hätähousu kuten kotonakin. Kouluratojen suorittaminen ei tuota tammalle minkäänlaisia ongelmia, vaan se etenee kevyesti menevin askelin, kuunnellen tarkasti ratsastajaansa ja suorittaen jokaisen kiemuran ja kaarroksen kauniisti.
Kengittäjältä on löydyttävä ehdottoman luja tahto, voima, ja tahdonvoima, sillä Nalaa ei millään jaksaisi kiinnostaa uusien kiiltävien kenkien kavioihin hakkaaminen. Mieluiten se olisi jossain aivan muualla, ja yleensä koittaakin pyristellä pakoon tätä "hirveää" tilannetta, vaikka ei tamma suinkaan kengittäjää pelkää. Sen mielenkiinto ei vain yksinkertaisesti riitä, kun se paljon mieluummin olisi esimerkiksi riehumassa tarhassa. Mutta taas sitten eläinlääkärin saapuessa talliin ja aloittaessa toimenpiteensä, saa hän täydellisen työrauhan. Tammalta kun löytyy silloin jollain ihmeen tavalla pitkää hermoa ja jaksamusta seistä nätisti paikallaan, aivan kuten harjatessakin.
© Katja
Suku ja jälkeläiset
i. Waterspout | ii. Malcolm Val | iii. Keldoron HR |
iie. Sagebrush Annie | ||
ie. Gala II | iei. Gentleman | |
iee. Acapella | ||
e. Channel's Mirage | ei. Cover Story | eii. Kepell Meister |
eie. Sunrise | ||
ee. Iolanthe | eei. Inky Black | |
eee. Yolanda |
Ratsastuskilpailut
Näyttelyt
Rakenneluokat
24.03.2013, Hevostammat - palkinto, tuomari
24.02.2013, Puoliveritammat - EO-sert, Latu
02.02.2013, Hevostammat - HY, Anne
10.01.2013, Puoliveritammat - BIS 2, EO-sert, Latu
01.01.2013, Hevostammat, HY, Anne
Muut kuvat -luokat
00.00.2013, Luokka, palkinto, tuomari
24.03.2013, Hevostammat - palkinto, tuomari
24.02.2013, Puoliveritammat - EO-sert, Latu
02.02.2013, Hevostammat - HY, Anne
10.01.2013, Puoliveritammat - BIS 2, EO-sert, Latu
01.01.2013, Hevostammat, HY, Anne
Muut kuvat -luokat
00.00.2013, Luokka, palkinto, tuomari
Kuulumiset
Estevalmennus 19.12.2012, valmentajana Pöpi
Kaunis zweibrücker tamma Nala, olisi seuraavana valmennettavana. Se seisoi kiltisti paikoillaan, kullan ja valkoisen värinen karva hohtaen. Selässä oleva ratsastaja lyhensi juuri jalustimia kun astelin kentälle. Tervehdin Elisaa, ja pyysin naista lämmittelemään hevosensa kanssa. Katselin miten ratsukko käveli ympäri kenttää, Nala käveli kuuliaisesti, ja totteli apuja yllättävän kiltisti.
Kun aloin kokoamaan rataa, alkoi Elisa ravailla isoja ympyröitä ja temponmuutoksia. Rakentamani rata oli n. 100cm kokoinen, mutta yksi 120cm estekin löytyi. Kun tamma ohjattiin radalle, oli se hetkellisesti lähteä käsistä. Pian Elisa kuitenkin sai Nalan hallintaansa, ja ohjasi tuon pois isolta ympyrältä. Esteille Nala lähestyikin hyvin ja ponnisti juuri oikeassa kohdassa. Koko rata sujui kerrassaan loistavasti, joten suoritus oli hyvä lopettaa hyvään mieleen. Loppukäyntien ajan tamma roikutti päätään maassa kiinni, lieneekö ollut pitkä päivä.
Estevalmennus 22.12.2012, valmentajana Pöpi
Taas oli vuorossa Nala, se upea zweibrücker tamma, omistajansa Elisan kanssa. Olin aina ihaillut Nalaa, se oli niin kaunis hevonen. Tänään olin päättänyt pitää hiukan rennomman estevalmennuksen, enimmäkseen alle 100cm esteitä. Aloittelimme valmennuksen verryttelyillä; pysähdyksillä, ja volteilla. Suunnittelin samalla päivän rataa vihkoseeni. Kun tamma oli lämmennyt sopivasti, ja puhkui jälleen intoa, pyysin Elisaa antamaan hetkeksi pitkät ohjat. Kokosin 6 esteen radan ja tein viimeisestä vain 50cm korkuisen, sen pitäisi olla lastenleikkiä Nalalle.
Kun annoin luvan aloittaa radan, Nala oli jälleen hyvin innoissaan ja päätti oitis rynnätä suureen laukkaan, jolloin Elisa luiskahti taaksepäin ja maahan. Otin tamman kiinni ja Elisa nousi takaisin selkään. Tällä yrittämällä Nala pysyi käsissä ja onnistui hypyssä hyvin. Se pääsi mukavasti myös 2. ja 3. esteelle, mutta 4. esteen tiukka mutka tuotti sen verran ongelmia, että ratsukko oli vähällä pudottaa puomin. Onneksi kavio vain kolahti puomiin ja se pysyi ylhäällä.
Loppuradan hypättyään, pyysin ratsukkoa menemään vielä ravissa muutaman 50cm esteen. Nalalle se oli vain hauskaa ajanvietettä ja helppo tehtävä. Sitten olikin jo aika siirtyä loppuraveihin ja lopuksi antaa pitkät ohjat ja kävellä ympäri maneesia.
Kisapäivä kotitallilla (Ansakujassa) 31.12.2012
Tänään aamulla talli oikein kuhisi ihmisistä ja hevosista, sillä vuoden viimeisiin estekilpailuihin oli tullut väkeä muualtakin. Itse starttasin Nalan kanssa kolmessa luokassa. Ensimmäisenä 110cm, toisena 120cm ja viimeisenä vielä 130cm. Tässä siis estehyppelyjä vähäksi aikaa. Verryttely meni hyvin, ja punainen nauha hoiti hienosti tehtävänsä. Se piti muut ratsukot erossa meistä ja saatiinkin sitten hyvin verkattua, vaikka tamma ei muita potkikaan ;D Nalalla oli vauhtia taas vaihteeksi sen verran, että siitä olisi riittänyt vaikka kaikille oma siivu. Verkan esteet eivät kuitenkaan kolahdelleet, ja hyppyyn ponnistamiset osuivat juuri oikeisiin kohtiin.
Starttasimme 110cm luokassa ihan ensimmäisinä ja itse rata sujuikin ihan kohtalaisen hyvin.. itsehän olin kaikki radat kuitenkin suunnitellut joten meillä oli kotikenttäetu ;) Viimeisellä esteellä puomi kuitenkin kolahti alas Nalan aloittaessa hyppynsä hieman liian aikaisin, sillä kun jäi kaasu päälle ja vetipä se myös komeat pukit viimeisen esteen jälkeen! Olin vähällä tippua, mutta sain onneksi kiskottua tamman turvan irti maneesin maasta. Mutta meni meidän rata silti hyvin, sillä sijoituimme luokassa toiseksi!
120cm luokka menikin sitten hieman huonommin. Viidennen esteen tiukka käännös tuotti hieman ongelmia meikäläiselle, kun en saanut Nalalle pidätteitä kunnolla läpi, ja se harppoi hyvin ruman näköisesti suoraan kuudennen kaksois sarjaesteen läpi. Kyllä se yritti selvästi sovittaa jalkansa esteiden väliin, mutta ei oikein onnistunut. Niinpä 2 estettä putosi alas ja jäimme niukasti kolmansiksi, kuitenkaan sijoittumatta, mutta ei se mitään, sillä seuraava luokka menikin paremmin.
Viimeinen, 130cm luokan Nala suostui ihme ja kumma suorittamaan nätisti kaahottamatta. Liekö jo hieman väsynyt.. No tuskin nyt kuitenkaan kun se on tähänkin asti aina ollut sitä rauhallisempi, mitä isompia esteitä nenänsä eteen saa. Suoritimme radan täysin puhtaasti ja vielä hyvällä ajalla! Voitto tuli kotiin ja olen kyllä erittäin tyytyväinen Nalan suorituksiin <3 Täydellinen estehevonen, kunhan vain saisi vielä pidätteet kunnolla läpi. Täytyy varmaan aloittaa Nalallekin Calmbalans-kuuri…
- Elisa
Kaunis zweibrücker tamma Nala, olisi seuraavana valmennettavana. Se seisoi kiltisti paikoillaan, kullan ja valkoisen värinen karva hohtaen. Selässä oleva ratsastaja lyhensi juuri jalustimia kun astelin kentälle. Tervehdin Elisaa, ja pyysin naista lämmittelemään hevosensa kanssa. Katselin miten ratsukko käveli ympäri kenttää, Nala käveli kuuliaisesti, ja totteli apuja yllättävän kiltisti.
Kun aloin kokoamaan rataa, alkoi Elisa ravailla isoja ympyröitä ja temponmuutoksia. Rakentamani rata oli n. 100cm kokoinen, mutta yksi 120cm estekin löytyi. Kun tamma ohjattiin radalle, oli se hetkellisesti lähteä käsistä. Pian Elisa kuitenkin sai Nalan hallintaansa, ja ohjasi tuon pois isolta ympyrältä. Esteille Nala lähestyikin hyvin ja ponnisti juuri oikeassa kohdassa. Koko rata sujui kerrassaan loistavasti, joten suoritus oli hyvä lopettaa hyvään mieleen. Loppukäyntien ajan tamma roikutti päätään maassa kiinni, lieneekö ollut pitkä päivä.
Estevalmennus 22.12.2012, valmentajana Pöpi
Taas oli vuorossa Nala, se upea zweibrücker tamma, omistajansa Elisan kanssa. Olin aina ihaillut Nalaa, se oli niin kaunis hevonen. Tänään olin päättänyt pitää hiukan rennomman estevalmennuksen, enimmäkseen alle 100cm esteitä. Aloittelimme valmennuksen verryttelyillä; pysähdyksillä, ja volteilla. Suunnittelin samalla päivän rataa vihkoseeni. Kun tamma oli lämmennyt sopivasti, ja puhkui jälleen intoa, pyysin Elisaa antamaan hetkeksi pitkät ohjat. Kokosin 6 esteen radan ja tein viimeisestä vain 50cm korkuisen, sen pitäisi olla lastenleikkiä Nalalle.
Kun annoin luvan aloittaa radan, Nala oli jälleen hyvin innoissaan ja päätti oitis rynnätä suureen laukkaan, jolloin Elisa luiskahti taaksepäin ja maahan. Otin tamman kiinni ja Elisa nousi takaisin selkään. Tällä yrittämällä Nala pysyi käsissä ja onnistui hypyssä hyvin. Se pääsi mukavasti myös 2. ja 3. esteelle, mutta 4. esteen tiukka mutka tuotti sen verran ongelmia, että ratsukko oli vähällä pudottaa puomin. Onneksi kavio vain kolahti puomiin ja se pysyi ylhäällä.
Loppuradan hypättyään, pyysin ratsukkoa menemään vielä ravissa muutaman 50cm esteen. Nalalle se oli vain hauskaa ajanvietettä ja helppo tehtävä. Sitten olikin jo aika siirtyä loppuraveihin ja lopuksi antaa pitkät ohjat ja kävellä ympäri maneesia.
Kisapäivä kotitallilla (Ansakujassa) 31.12.2012
Tänään aamulla talli oikein kuhisi ihmisistä ja hevosista, sillä vuoden viimeisiin estekilpailuihin oli tullut väkeä muualtakin. Itse starttasin Nalan kanssa kolmessa luokassa. Ensimmäisenä 110cm, toisena 120cm ja viimeisenä vielä 130cm. Tässä siis estehyppelyjä vähäksi aikaa. Verryttely meni hyvin, ja punainen nauha hoiti hienosti tehtävänsä. Se piti muut ratsukot erossa meistä ja saatiinkin sitten hyvin verkattua, vaikka tamma ei muita potkikaan ;D Nalalla oli vauhtia taas vaihteeksi sen verran, että siitä olisi riittänyt vaikka kaikille oma siivu. Verkan esteet eivät kuitenkaan kolahdelleet, ja hyppyyn ponnistamiset osuivat juuri oikeisiin kohtiin.
Starttasimme 110cm luokassa ihan ensimmäisinä ja itse rata sujuikin ihan kohtalaisen hyvin.. itsehän olin kaikki radat kuitenkin suunnitellut joten meillä oli kotikenttäetu ;) Viimeisellä esteellä puomi kuitenkin kolahti alas Nalan aloittaessa hyppynsä hieman liian aikaisin, sillä kun jäi kaasu päälle ja vetipä se myös komeat pukit viimeisen esteen jälkeen! Olin vähällä tippua, mutta sain onneksi kiskottua tamman turvan irti maneesin maasta. Mutta meni meidän rata silti hyvin, sillä sijoituimme luokassa toiseksi!
120cm luokka menikin sitten hieman huonommin. Viidennen esteen tiukka käännös tuotti hieman ongelmia meikäläiselle, kun en saanut Nalalle pidätteitä kunnolla läpi, ja se harppoi hyvin ruman näköisesti suoraan kuudennen kaksois sarjaesteen läpi. Kyllä se yritti selvästi sovittaa jalkansa esteiden väliin, mutta ei oikein onnistunut. Niinpä 2 estettä putosi alas ja jäimme niukasti kolmansiksi, kuitenkaan sijoittumatta, mutta ei se mitään, sillä seuraava luokka menikin paremmin.
Viimeinen, 130cm luokan Nala suostui ihme ja kumma suorittamaan nätisti kaahottamatta. Liekö jo hieman väsynyt.. No tuskin nyt kuitenkaan kun se on tähänkin asti aina ollut sitä rauhallisempi, mitä isompia esteitä nenänsä eteen saa. Suoritimme radan täysin puhtaasti ja vielä hyvällä ajalla! Voitto tuli kotiin ja olen kyllä erittäin tyytyväinen Nalan suorituksiin <3 Täydellinen estehevonen, kunhan vain saisi vielä pidätteet kunnolla läpi. Täytyy varmaan aloittaa Nalallekin Calmbalans-kuuri…
- Elisa